HEI, YSTÄVÄ

Haluan puhua sinulle vapaudesta. Julkeammin: haluan kokeilla, kehkeytyisikö keskuudestamme Vapautusliike.

Palautimme Paskareissun ohjelmistoomme. Siitä tulee hyvä reissu, koska porukka on niin priimaa.

Paskareissun keskeinen idea on kasvattaa ihmisessä kytevää johtajuutta ketteryyttä, kestävyyttä ja voimaa kasvattavien henkis-fyysis-sosiaalisten harjoitteiden kautta.

Tuli tarve avata osa Paskareissuun kuuluvasta johtajuusprotokollasta myös niille, joille Paskareissun haaste on ymmärrettävästi älytön. Ja tuli tarve tarjota paskiaisille enemmän kuin ostivat.

Kutsumme syntynyttä holistista löytöretkeä vapauteen ja vastuuseen Vapautusliikkeeksi.

Vapautusliikkeessä yhdistetään Jukka Rajalan Movement Stick -metodin mukaista liikeoppia minun epäilemättä erämaan ääneksi mutatoituneeseen johtajuusvalmennukseen.

Eniten meitä Jukan kanssa kiinnostaa liike ja vapaus. Onko liikkeen avulla lunastettavissa vapautta, joka saa entisen elämän näyttäytymään vankeutena verrattuna niin uuteen, kehollisen, taloudellisen kuin sosiaalis-älyllis-emotionaaliseen liikkumatilaan?

Valta ja vapaus tässä elämässä tarkoittaa monimerkityksellisesti vapautta jostakin ja valtaa johonkin. Näyttäytyy siis eri tavoin: tekemisen, tuntemisen, tulkintojen ja kyllä, myös hierarkisen tai taloudellisen vallan ja vapauden ilmentyminä.

Olemme isommassa kuvassa liukumassa yhteiskunnallisesti ja historiallisesti arvaamattoman aikaan, epävakaaseen ja aiempaan verrattuna radikaaliin eli äärimmäisyyksien aikakauteen.

Charles Dickensin kuolemattomassa, Ranskan vallankumouksesta kertovassa kirjassa Kaksi kaupunkia on meidän aikaamme istuva, pysäyttävä avaus:

”Se oli aikakausista paras, se oli aikakausista pahin, se oli viisauden aika, se oli typeryyden aika, se oli uskon kausi, se oli epäuskon kausi, se oli valon vuodenaika, se oli pimeyden vuodenaika, se oli toivon kevät, se oli epätoivon talvi, meillä oli kaikki edessämme, meillä ei ollut mitään edessämme, olimme kaikki matkalla suoraan taivaaseen, olimme kaikki matkalla suoraan toiseen suuntaan.”

On koettanut näemmä kaaoksen aika.

Yhteiskunnallinen kaaos vapauttaa energiaa, se purkaa aiempia rakenteita, muuttaa instituutioiden toimintaa, tuhoaa vanhan vallan perustan ja siten luo tilaa uudelle, mahdollisuuden jälleenrakennukselle. Läheskään aina kaaoksen tuoman tuhon jälleenrakennusvaihe ei johda hyvään. Pelkästään viime vuosisadan historiafresko on täynnä häpeäpilkkuja, kuten Saksa, Venäjä, Kiina, Kambodža ja näitä kuule riittää niin ihan lähivuosikymmeniltä kuin kauempaakin historiasta. Kaaoksesta ei todellakaan palauduttu korkeamman tason kosmokseen (=järjestykseen).

Mutta joskus kaaoksen luoma liikkumatila ja vapaus on ollut mahdollisuus, jota on osattu käyttää hyvään. Esimerkiksi toisen maailmansodan jälkihoito onnistui laimeasti sanottuna paremmin kuin mihin yllettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Toisen maailmansodan jälkeen muistettiin, että sodaksi yltyvä pahuus ponnistaa ihmisten häpeästä ja hädästä. Syntyi mahdollisuuksien tasa-arvoa edistäviä systeemejä, kuten sosiaaliturva ja kaikkien sosiaaliluokkien käyttöön ulotettava koulutusjärjestelmä.

No jaa, se historiasta. 

Puhutaanpa kiinnostuneiden kesken Vapautusliikkeestä.

Vapautusliike on maailmankuvani mukaisesti siis yritys tuottaa väljyyttä niin ihmisen kehoon kuin valintoihin. Sekä sosiaaliselta että käsitteelliseltä liikkumatilaltaan että ihan fyysisesti kasvaneesta väljyydestä nauttiva ihminen näkee ja ennen kaikkea tarttuu ulottuville tulleisiin parempiin vaihtoehtoihin.

Olen viehättynyt ajatuksesta, jonka mukaan keho on portti mieleen, mieli on portti ihmissuhteisiin ja ihmissuhteet ovat portti parempaan elämään.

Ajattelen, että se mikä kohentuu kehossa, se kohentuu myös mielessä. Ennen tämä oli intuitiivinen totuus, nykyisin tutkimuksen vahvistama fakta. Kehollisesti kestävät kestävät keskimäärin myös psyykkisesti enemmän. Liikkuvalla ihmisellä on myös henkistä liikkumatilaa. Ketterän kehovarmuus ilmenee myös itsevarmuutena sosiaalisissa tilanteissa.

Onko oikeasti näin? Ai että onko täydellisesti näin? 1:1? Tuskin nyt sentään. Vähän kriittistä ajattelua peliin, ystävät.

Silti jossain määrin tällainen syy-yhteys kehon ja mielen välillä on löydettävissä.

Ja kokemusperäisesti olen sellaiseen havaintoon päätynyt, että henkinen jumi helpottuu, kun avaan fyysistä jumia.

Etsin Vapautusliikkeen koe-eläimeksi haluavia.

Teemme Jukka Rajalan kanssa Movement Stick liikettä vapauttavan protokollan ja yhdistämme siihen minun vaikuttavia liike-elämässä liikkumatilaa ja väljyyttä tekemiseen tuottavia pohdintoja.

Kärsivällistä ja keskittyvää työtä pieninä annoksina.

Seurataan muutosta jengissä.

Keräämme pienen porukan lähityöskentelyyn ja isomman porukan digivalmennukseen. Työvälineeksi Movement Stick, liikekeppi.

Jos kiinnostaa, ilmoittaudu. Tässä vaiheessa täysin sitoumuksetta. Me vasta tunnustelemme. Ehdoista ja aikatauluista myöhemmin, kun jutut selkenee.

jarisi